Luontaislääkintä
Maailman Terveysjärjestö WHO suosittelee jäsenvaltioilleen luontaishoitojen integroimista länsimaisen lääketieteen rinnalle. Suomen Terveysjärjestö tekee työtä WHO:n suositusten toteutumiseksi Suomessa.
Sanalla luontaislääkintä tarkoitetaan ennen muuta vuosisatojen aikana kehittynyttä kasveilla suoritettavaa yrttilääkintää. Yrttilääkintää pidetään maailman vanhimpana lääkintämuotona. Vanhin viite yrttien käytöstä lääkitsemiseen on 60.000 vuoden takaa. Sen menetelmät ja sovellutukset perustuvatkin kokemukseen; kokeilemalla, useimmiten sattuman kautta, ihmiset ovat oppineet tuntemaan eri kasvien lääkitseviä ominaisuuksia.
Yrttilääkinnässä suositaan voimakkaiden lääkekasvien sijasta mietoja rohtokasveja eli mite -rohdoksia, joita on vapaasti myynnissä esim. terveyskaupoissa. Mite -rohdoksille on ominaista hillitty ja hitaasti ilmenevä vaikutus. Niiden vaikutus kohdistuu sairauksien syntyä sääteleviin mekanismeihin ja ne tukevat elimistön omia parantavia voimia. Ne soveltuvat parhaiten terveyden ylläpitoon ja sairauksien ennaltaehkäisyyn. Suurelle osalle maapallon ihmisiä mite -rohdokset ovat ainoita terapeuttisia lääkkeitä, joita heillä on saatavilla.
Maapallon lähes miljoonasta tunnetusta eri kasvista tutkittuja on n. 20 % ja varsinaisia lääkekasveja kaikista tunnetuista kasveista on vain noin 20.000. Lääkekasveilla on voimakas, usein myrkyllinen vaikutus ja niitä kutsutaan yleensä forte-rohdoksiksi ja ne ovat aina olleet apteekkitavaraa. Nämä lääkekasvit eivät kuulu yrttilääkinnän piiriin. Lääketeollisuudelle forte-rohdokset ovat edelleen tärkeitä. Lääketeollisuus eristää forte-rohdoksista vaikuttavia ainesosia, patentoi ne ja valmistaa niistä lääkkeitä. Vielä tänäkin päivänä yli puolella lääketeollisuuden käyttämällä raaka-aineella on kasvipohjainen alkuperä.

Vuonna 1985 Maailman Terveysjärjestö WHO arvioi, että noin 80 % maailman väestöstä turvautuu pääasiallisesti yrttilääkintään jo siitäkin syystä, että synteettiset lääkkeet ovat heille liian kalliita, eikä niitä ole aina edes saatavilla. Mutta myös kehittyneissä maissa kuten esim. Ranskassa ja Saksassa 70 % lääkäreistä määrää yrttilääkkeitä potilailleen. Useissa EU maissa homeopatia ja yrttilääkintä kuuluvat kansallisen sairasvakuutuslain piiriin.

Perinteinen, täydentävä ja integroiva lääketiede
https://www.who.int/health-topics/traditional-complementary-and-integrative-medicine#tab=tab_1

 
Vaikutusmekanismit
Kasvivalmisteiden luonnonainemolekyylit liittyvät elimistön valkuaisaineisiin ja säätelevät entsyymitoimintaa, ne säätelevät myös solukalvon läpi kulkevia aineita ja vaikuttavat geeneihin ja solun aineenvaihduntaan, ne myös kilpailevat solussa normaalisti esiintyvien aineiden kanssa vaikutuspaikasta.
Yrttilääkkeillä on todettu olevan kolme etua verrattuna tavanomaisiin lääkkeisiin:
1. Ne ovat halvempia
2. Niillä on vähemmän sivuvaikutuksia
3. Niillä on taipumusta normalisoida fysiologisia toimintoja.
Synteettisten lääkkeiden on todettu usein lievittävän vain sairauden oireita, ilman että ne korjaisivat varsinaisia sairauden syitä. Monet tutkimukset ovat osoittaneet, että kokonaisilla kasveilla tai yrttiuutteilla on paljon suurempi terapeuttinen vaikutus kuin samasta uutteesta eristetyillä yksittäisillä ainesosilla.
Valmistusmenetelmät
Kerätty tai viljelty rohdosaine tarkastetaan ensin huolellisesti. Se identifioidaan, jottei mukaan pääse väärää lajiketta. Roskat ja mahdolliset väärät kasvinosat poistetaan ja rohdoksen kunto ja laatu tarkastetaan ja mahdolliset haitallisten aineiden jäämät tutkitaan pistokokein. Tämän jälkeen rohdosmassa pestään ja silputaan. Joistakin yrttihierteistä voidaan suoraan tehdä tabletteja käyttämällä apuna laktoosia ja muita sidosaineita. Suurin osa rohdosmassasta uutetaan.
Uuttamisella tarkoitetaan rohdosten käsittelyä sopivalla liuottimella siten, että tulokseksi saadaan rohtokasvin vaikuttavat aineet sisältävä uute. Sopivia yrttien uuttamisnesteitä sisäiseen käyttöön ovat vesi ja alkoholi. Vesi uuttaa vesiliukoiset aineet ja alkoholi rasvaliukoiset. Riittävän korkea alkoholipitoisuus on tärkeä, jotta kasvista saadaan uutettua kaikki sen sisältämät vaikuttavat aineet, kuten eteeriset öljyt, hartsit ja alkaloidit. Alkoholi toimii myös luonnollisena säilöntäaineena ja parantaa vaikuttavien aineiden imeytymistä elimistöön.

Tablettien valmistuksessa täytyy käyttää määrättyjä lisäaineita, että tabletti saadaan pysymään koossa, näitä ovat täyte-, side-, hajotus- ja liukuaineet. Täyteaineita tarvitaan lisäämään tabletin kokoa, stabilointiaineilla (magnesiumstearaatti) sidotaan massa tasa-aineiseksi, etteivät painavat osaset painu pohjalle ja kevyet jää pinnalle. Hajotusaine, kuten piidioksidi, toimii paakkuuntumisen estoaineena. Tablettien valmistaminen on teknisesti vaativaa, mutta ne säilyvät hyvin ja sisältävät tarkan annosmäärän.

Kapselit valmistetaan useimmiten liivatteesta tai kasvien tärkkelyksestä. Liivate voi olla peräisin kalasta, siasta tai naudasta. Kuiva-aineita voidaan kapseloida helposti kasviperäisiin kapseleihin, mutta liivate on paras öljyvalmisteille, sillä kasviperäiset kapselit tarvitsevat paljon lisäaineita pitääkseen öljyn sisällään.

Maailman tunnetuin kasvilääkinnän pioneeri Alfred Vogel on lausunut: "Jokainen kasvi on täydellinen kokonaisuus. Kasvin arvo heikkenee, jos tämä kokonaisuus rikotaan."
Tutustu kasvilääkinnän pioneereihin ja heidän tuotteisiinsa allaolevista linkeistä: www.vogel.fi www.frantsila.com
 
RavintolisäWiki on tietopankki, joka sisältää näyttöön perustuvaa (evidence based) ja kasvien osalta myös perinteiseen käyttötietoon (evidence based traditional used) pohjautuvaa tietoa ravintolisissä käytettävien ainesosien vaikutuksista. RavintolisäWikin ylläpidosta vastaa Provita Oy. www.ravintolisawiki.fi
Takaisin ylös