Uupumus, fatiikki. Mitä se on?

 Kun olet sillä tavalla väsynyt ettei uni virkistä riittävästi etkä jaksa tehdä niitä asioita joita olettaisit ihmisen pystyvän normaalisti pitkin päivää tekemään ja miten olet kenties aikaisemmin tehnyt, voi sanoa että olet uupunut. Kenties kroppa jaksaisi nostaa tikkua ristiin, mutta mieli ei jaksa kun se on uupunut tai kenties mieli jaksaisi, mutta kroppa ei. Tai sitten et vaan jaksa. Ei nuppi eikä tanko. 

Vanheneminenkaan ei aina selitä uupuneisuutta. Miksi yksi harmaapäinen yhdeksänkymppinen mummo kapuaa kerrostalon portaat yläkerroksesta alas kuin jalohirvi ja syöksyy sauvakävelylenkille siinä missä joku nelikymppinen lösähtää puolikuolleena sohvalle töiden jälkeen ja lähinnä nukkuu, vanuttuu ja lojuu viikonloput elämäänsä kyllästyneenä kotona kun ei jaksa lähteä mihinkään?

 Uupuneisuutta on sekä ruumiillista, että henkistä. Usein henkinen ja fyysinen uupumus käyvät käsi kädessä. Voit olla myös sosiaalisesti tai hengellisesti uupunut ja kuormittunut. Joku voi luulla että on sairas kun oikeasti onkin luontojaan sensitiivinen ihminen ja tarvitsee enemmän yksinoloa ja hiljaisuutta ollakseen hyvinvoiva, toimintakykyinen ja terveen tuottelias. Joskus uupumus on täysin normaali seuraus jostain sellaisesta jota meihin on kohdistunut tai mitä olemme tehneet itsellemme. On tärkeä selvittää, mistä uupumus johtuu. Silloin on myös paremmat edellytykset hoitaa uupumusta ja toisinaan jopa ehkäistä sen uusiutumista.

 Käsittelen tässä juttusarjassa muutamaa erilaista uupumusta ja kerron kokemuksia omasta työstäni kun minulla on ollut etuoikeus saada auttaa uupuneita voimaan paremmin ja keräämään voimiaan. Uupumuksen jaottelu tässä on satunnaista, ei mitenkään kattavaa. Kirjoitan kilpirauhasuupumuksesta, burn outista ja kroonisesta väsymysoireyhtymästä. Toki muunkinlaisia uupumukseen liittyviä tiloja myöskin on. Vaikka ette sitä ihan heti uskoisi, tarkoitukseni ei kuitenkaan ole ainakaan toistaiseksi kirjoittaa aiheesta 500-sivuista teosta, jollaisen siitä kylläkin saisi. Aihe on laaja. ;)

 

Kilpirauhasen vajaatoiminnan aiheuttama uupumus

 Kilpirauhasen vajaatoimintaa voi olla monenlaista. Kirjassa "Why do I still have hypothyroid symptoms" esitetään 22 erilaista tilannetta, jossa sitä esiintyy. Jos "vajiksen" syyt jaoteltaisiin neljään kategoriaan voisi ajatella, että se voi johtua synnynnäisistä syistä tai esim. leikkauksen tai radiojodin aiheuttamasta normaalin kilpirauhaskudoksen puuttumisesta, kilpirauhasperäisistä syistä, aivoperäisistä syistä ja solutason syistä. Samalla ihmisellä voi olla useammanlaistakin kilpirauhashormoneihin liittyvää problematiikkaa.

 Oireet voivat sekoittua muihin tiloihin eivätkä ne ole kaikilla samanlaiset. Klassisesti uupumuksen suhteen vajaatoiminta väsyttää, hidastaa ja saa ihmiset flegmaattisiksi ja kaipaamaan paljon unta. Muistan kuinka kaikki uuvutti, nukuin paljon, kävin hyvin hitaalla ja saatoin vain tuijottaa eteeni nojatuolissa kun aikanani sairastuin itse vajaatoimintaan ja tulin ns. "maitojunalla kotiin" jouduttuani keskeyttämään itselleni liian vaativiksi käyneet opinnot erikoislukiossa.

Jos vajaatoimintaan yhdistyy myös esim. burn outia ja pitkäaikaista rasitusta, joka laskee kortisolitasoja ja jos on myös psyykkistä levottomuutta  ja ahdistuneisuutta, tämä jähmeys ja hitaus saattaa puuttua ja vajaatoimintapotilas onkin hermostunut, ahdistunut ja mm. unihäiriöinen, vaikkakin myös uupunut. Saattaa väsyttää jatkuvasti, mutta ei silti uneta, nukuta.

Vajaatoimintapotilaan uupumus voi olla niin pitkäaikaista ja syvää, että häntä pelottaa myös parempaan kuntoon tuleminen, koska sitten häneltä taas odotettaisiin enemmän ja kenties enemmän kuin mihin hän kykenee. Kun eräs potilas kerran mainitsi tällaisesta pelosta eräässä vertaistukiryhmässä, tunnistin sen itsessänikin. "Kun vaan saisi olla rauhassa, kun vain saisi tehdä omaan tahtiin, kun vielä joskus vähän jaksaisi jotain.."

 Tavallisesti vajaatoimintapotilaan ruumiinlämpö on alentunut ja on toistuvasti kainalosta mitattuna alle 36.6, mutta jos on esim. kroonista väsymysoireyhtymää, infektioita, kroonisia infektioita tai muita lämpöä pitkäaikaisesti tai lyhytaikaisesti kohottavia tiloja, tämäkään ei kaikkien kohdalla ole vajaatoiminnalle leimaa antava piirre ja saattaa sekoittaa diagnosointia tai lääkityksen annostelun arviointia.

 Ruoansulatuksen ongelmat, fertiliteettiongelmat ja ajatuksen hitaus, aivosumu leimaavat usein kilpirauhasen vajaatoimintaa. Potilas myös kokee, että on "tyhmentynyt". Kilpirauhasuupumus voi olla melko petollista havaita ja ymmärtää kilpirauhasesta johtuvaksi, koska oireet saattavat kehittyä niin hitaasti että ihminen luulee niiden kuuluvan hänelle luonnollisesti tai olevan seurausta mm. masennustaipumuksesta tai vanhenemisesta tai siitä että hän on surkea ihminen kun ei saa laihdutettua normaalipainoon. Jos vain laihtuisi, kenties elämästä tulisi normaalia ja potilaasta parempi ihminen. Tuttuja ajatuskuvioita monelle kilpirauhaspotilaalle kun heillä ei ole vaivaansa diagnoosia tai hoitoa tai hoito on vääränlaista ja puutteellista.

 

Krooninen väsymysoireyhtymä

 Mahtaako krooninen väsymysoireyhtymä olla yleistymässä vai onko se aikaisemmin leimattu esim. luulosairaudeksi (vieläkin hanakammin kuin vielä nykyäänkin)? Kaikki CFS tai SEID-potilaat (chronic fatigue syndrome, systemic exertion intolerance disease) eivät oireile ihan täsmälleen samalla tavalla, mutta tätä tilaa leimaa pitkäaikainen uupumus joka ei lievity levolla. Uupumukseen voi liittyä myös kognitiivisia ongelmia, pahoinvointia, ja univaikeuksia ja yritykset kohottaa kuntoa liikunnalla pahentavat tilannetta.

 Oireet ovat usein niin lamaavia, että ne johtavat lähes aina työkyvyttömyyteen. Ei ole harvinaista että oireet johtavat siihen että tarvitaan paljon toisten apua ja jopa pyörätuolia. CFS-potilaat tarvitsevat minun mielestäni paljon hyväksyntää, rakkautta ja vakuuttelua etteivät he ole taakaksi vaan että läheisille he ovat aina tärkeitä ja läheiset auttavat heitä rakkaudesta ja mielellään. Tämä on psykologisesti hyvin tärkeää, sillä sairaus on psyykkisesti hyvin kuormittava. Haluaisit tehdä ja jaksaa, mutta et vain pysty kun voimasi ovat vähäiset ja pienestäkin ponnistelusta olo voi romahtaa päiväkausiksi. Tämä kaikki voi myös tuntua hyvin pelottavalta. Mitä ihmettä minulle on oikein tapahtunut ja miten tästä selvitään? Jäänkö tällaiseksi pysyvästi tai meneekö tämä tästä vielä huonommaksi?

 Toiset ovat selvästi herkempiä sairastumaan CFS:n. Vaikka sairaus ei ole psykiatrinen, osa riskitekijöistä näyttää olevan psykososiaalisia ja toki myös geneettisiä. Kokemusperäisesti voidaan havaita, että moni CFS-potilas ilmentää jotakin seuraavista ominaisuuksista:

-Itsensä unohtava uhrautuja, joka asettaa usein toisten edun omansa edelle ja saattaa uupua tästä. Ei-sana saattaa olla vaikea osata tarvittaessa sanoa. -Perfektionisti, täydellisyyden tavoittelija, joka on usein hyvin vaativa, jopa ankara itseään kohtaan. -Huolestuja, joka ahdistuu herkästi

 Tilan laukaisijana voi olla useitakin eri seikkoja. Yleistä on, että ihminen kertoo että hänellä on ollut jokin infektio, jonka jälkeen hän ei ole lähtenyt toipumaan normaalisti vaan on jäänyt hyvin uupuneeksi. Taustalla voi olla myös muita sairauksia, stressaava elämäntilanne, traumaattinen kokemus, altistus huonolle sisäilmalle, hormoniongelmia, autoimmuunisairauksia. Osalla tila on kehittynyt pian jonkin rokotteen saamisen jälkeen. Osalla potilaista on flunssaista oloa ja imusolmukkeet saattavat olla turvoksissa. Saattaa ilmetä myös outoa lämpöilyä.

 

Burn out

 Loppuunpalaminen, ylirasitus, "hermoromahdus", ylikunto. Uupua voi kun on ollut liikaa ja liian kauan jonkinlaista kestämätöntä stressiä ja rasittuneisuutta. Myös sairaudet ja kipu uuvuttavat. Burn out-tyyppinen uupumus ja ylisporttaamiseen liittyvä ylikunto (mukana usein myös alisyömistä) ovat luonteeltaan yleensä sekä psyykkisiä, että fyysisiä, sillä näitä kahta puolta ei voi erottaa toisistaan. Ne kuuluvat meihin ihmisiin.

 Mikä ajaa ihmistä suorittamaan, tekemään aina enemmän, paremmin, hyppäämään korkeammalle? Miksi ei voi pysähtyä. Mikä meitä juoksuttaa, miksi hakeudumme tilaan jossa olemme jatkuvasti "työvuksissa" tai miksi kokeista pitää aina saada kymppejä ja aina pitää treenata monta tuntia ja täysillä? Miksi päämme menee sekaisin jos joudumme pitämään välipäiviä liikunnasta tai miksi lomalla pitää heti tehdä suursiivous tai alkaa remontoimaan kesämökkiä? Mitä tunteita me tällä kaikella välttelemme? Mitä haavoja ja tunnelukkoja meissä on, jotka ajavat tähän tilanteeseen? Tippuuko taivas niskaamme sinä päivänä kun seisahdumme ja joudumme kohtaamaan tunteemme, haavamme ja ongelmamme, oman epätäydellisyytemme ja kaiken meihin nyt tai joskus kohdistuneen pahan? Tämä kaikki on sitä mitä on tärkeä miettiä kun selvitellään miksi olemme päätyneet uupuneiksi.

 Pitkittyneessä stressitilassa eri ihmiset reagoivat tottakai hieman eri tavoin, mutta on tiettyjä asioita, jotka stressi tekee ihmiselle. Siis pitkäaikainen stressi, joka voi olla muutakin kuin psyykkistä. Se voi olla myös fyysistä ja se voi olla myös sosiaalista ja kaikkia näitä yhdessä.

 Stressissä autonomisen hermoston sympaattinen osa aktivoituu ja meissä käynnistyy tiettyjä fysiologisia muutoksia mm. biokemiassamme, jotka mahdollistavat sen että voimme joko taistella tai paeta. Stressivaste järjestää meidän lihaksille, sydämelle ja aivoille tarpeeksi energiaa, jotta voimme olla valppaat ja pystymme toimimaan. Pitkäaikainen stressi kuitenkin uuvuttaa ja rappeuttaa meitä. Ensimmäisenä kärsii usein aivotoiminta, uni ja ruoansulatus.

 Kun emme nuku kunnolla, elimistömme ei uudistu ja palaudu kuten sen pitäisi. Kun ruoka ei sula kunnolla, kärsimme helposti ruoansulatusongelmista ja mahasuolikanavamme oireilusta, joka heijastuu muuallekin kehoomme ja myös mieleemme. Huonontunut ruoansulatus johtaa myös ravintopuutoksiin ja tästä on seurauksena lisää uupumusta sekä psyykkistä ja fyysistä oireilua. Rasittuneena, stressaantuneena, uupuneena ja sairaana emme myöskään usein jaksa kiinnittää huomiota terveelliseen ruokavalioon, joten kierre on valmis. Juuri ne asiat, jotka meitä parhaiten auttaisivat: Uni ja hyvä ravitsemus, niistä alamme jäämään paitsi yhä pahemmin.

Stressi, uupumus ja rasitustilat verottavat myös aina keskeisiä säätelyjärjestelmiä ja saattavat ne epätasapainotilaan. Näitä säätelyjärjestelmiä ovat immuunipuolustus, hermoston toiminta ja hormonitasapaino. Monet näistä säätelyjärjestelmien epätasapainotiloista eivät ole mitää kaoottisia tiloja, vaan niissä on myös elimistön viisautta. Kun stressihormonitasot ovat aikansa tapissa, alkavat aivot suojella sen tiettyjä osia, jotka vaurioituvat pitkäaikaisesta altistuksesta korkeille stressihormonitasoille ja mm. stressihormoni kortisolitasot voivat lopulta romahtaa. Tämä johtaa usein hyvin pahaan uupumukseen ja huonovointisuuteen, mutta keho on sentään onnistunut suojelemaan aivojasi mm. isommilta ja pysyvämmiltä muistitoimintojen vahingoittumiselta.

Stressin vaurioittama ruoansulatus johtaa ravintopuutoksiin ja tämä johtaa puolestaan mm. hermoston välittäjäaineiden puutoksiin ja epätasapainotiloihin samalla kun rasvahappojen puutos vaikuttaa haitallisesti solukalvoihin, myös hermoston ja aivojen solukalvoihin. Lisäksi heikentynyt ruoansulatus lisää mm. suoliston läpäisevyyttä ja muuntaa suolistomikrobiston epätasapainotilaan ja nämä tekijät tuottavat elimistöön immuunireaktioita ja lisäävät toksiineja, jotka ovat myös yksi aivotoimintaan, tunteisiin ja käyttäytymiseen negatiivisesti vaikuttavista biologisista faktoreista, jotka ovat uupumuksen taustalla. Myös stressiin liittyvä inflammaatio eli elimistön tulehdustila haittaa kognitiivisia toimintojamme.

Stressissä ja rasituksessa elimistö priorisoi stressihormoni kortisolin tuotantoa. Muut samankaltaisista rasvaliukoisista ravintoaineista muodostuvat steroidihormonit jäävät paitsioon. Ei ole yhtä tärkeää mm. pitää yllä lisääntymiskykyä. Sukuhormonitasot kuten DHEA, progesteroni, estrogeeni ja testosteroni usein laskevat ja menstruaatioikäisillä naisilla esiintyy joskus vaikeitakin PMS-oireita (mm. turvotus, väsymys, raivo, itkuisuus), infertiliteettiä ja kuukautishäiriöitä. Miehillä testosteronitasot ja fyysinen suorituskyky voi laskea, samoin mieliala ja miehestä voi myös tulla kärttyisä, laiska tai jurottava sekä myös mahdollisesti impotentti.

Ei ole harvinaista että nämä kolme kuvailtua uupumustyyppiä limittyvät tai niitä esiintyy samalla henkilöllä. Me olemme kaikki yksilöitä ja meissä on yhtä aikaa meneillään monenlaista, vaikka nykylääketieteessä usein hoidetaankin vain paloja meistä. Kuka kuuntelisi meitä ja huomioisi meidät kokonaisuutena? Tähän tarvitaan aikaa ja perehtymistä ja ihmiskehon ja mielen syvällistä ymmärtämistä. Pitää ymmärtää mistä rakennumme, miten reagoimme erilaisiin sisä- ja ulkosyntyisiin vaateisiin ja uhkiin ja miten erilaiset epätasapainotilat voivat manifestoitua meissä yksilöllisellä tavalla.

Seuraavassa kirjoituksessa käsitellään keinoja hoitaa uupumusta kokonaisvaltaisesti. Mitä tiettyjä piirteitä tulee ottaa huomioon em. kolmen uupumustyypin hoidossa ja mitkä ovat usein yhteisiä asioida huomioida erilaisten uupumustilojen hoitamisessa?

 

Lähde: Jalkeilla blogi

Vuoden ruusu saaja valittu

Suomen terveysjärjestö vuoden ruusu

Turvallinen valinta

turvallinen valinta

Suomen Terveysjärjestö STJry, Yrjönkatu 15, 28100 PORI, toimisto [at] stjry.fi p. 044  355 8540