Olin välillä todella uupunut jo abivuoteni lopussa. Sain maailman upeimman kesätyön, mutta vietin aika ison osan työpäivistä nukkuen. Työpaikka oli sellainen, että tämä oli mahdollista, mutta työt tuli kyllä tehtyä aika kehnosti, koska niiden tekemiseen ei jäänyt nukkumiselta paljonkaan aikaa.

Sain silti erittäin hyvät yo-paperit ja pääsin syksyllä opiskelemaan unelma-alaani. Jaksoin opiskella ihan hyvin, mutta minulla oli outoja oireita. Käteni ja kasvoni tuntuivat puutuneilta. Kävellessäni ulkona saatoin tuntea täysin ennalta arvaamatta oloni niin uupuneeksi, että minun piti istahtaa alas juuri siihen, missä silloin satuin olemaan. Vatsani oli usein kipeä. Jos sain flunssan, meinasin tukehtua kuoliaaksi – tai siltä se ainakin tuntui. Olisin nukkunut edelleenkin vaikka kellon ympäri ja enemmänkin, jos olisin voinut. Aloin myös masentua siitä, etten jaksanut niin paljon kuin olisin halunnut. Hiuksistani putosi puolet pois.

Sain opintoni kuitenkin jotenkuten valmiiksi ja pääsin töihin. Nyt iski päälle unettomuus. Menin työterveyshuoltoon, ja sain unettomuuteen masennuslääkkeitä. Menin niistä vain huonompaan kuntoon, sillä ne väsyttivät kovin. Sen lisäksi unettomuuteni paheni potenssiin tuhat. Kun olin valvonut kokonaisen viikon putkeen, jäin sairaslomalle. Työurani oli kestänyt huikeat yhdeksän kuukautta.

No, vähemmästäkin masentuisi. Tai niin minulle kerrottiin. Tosiasiassa olen havainnut, etten ole luonnostani ollenkaan altis sairastumaan masennukseen. Kun hormonilääkitykseni on kunnossa, ohitan olankohautuksella useimmat asiat, joista herkempi voisi masentua.

Minuun pumpattiin masennuslääkkeitä. Ja kun ne eivät auttaneet, määrättiin lisää masennuslääkkeitä. Kun nekään eivät auttaneet, kokeiltiin neuroleptejä. Kun nekään eivät auttaneet, kokeiltiin antipsykootteja. Unettomuuteen sain unilääkkeitä ja rauhoittavia. Näistä kaikista menin entistäkin huonompaan kuntoon, ja työhön palaaminen oli mahdotonta. Missään vaiheessa kukaan ei hoksannut kokeilla, auttaisiko kilpirauhaslääke.

Itse asiassa eräällä psykiatrilla kyllä sytytti. Hän määräsi kilpirauhaskokeet. Mutta kas – arvot olivat viitteiden rajoissa. Lääkettä ei siis edes kokeiltu.

Masennukseni ja uupumukseni sai näin ollen jatkua. Minulle tuli myös muita oireita. Jo 20-vuotiaasta olin kärsinyt jalkasärystä. Mahani oli aina vain kipeämpi. Minulla oli jatkuva ripuli. Yhdessä välissä sain jatkuvaa kuumeilua. Sain hengitysvaikeuksia. Minulla oli atooppista ihottumaa. Allergiatesteissä löydettiin maito- ja kananmuna-allergia. Jätin maidon ja kananmunat pois ruuastani, mutta ripuli jatkui ja mahakivut pahenivat aina vain. Lopulta minut vietiin ambulanssilla sairaalaan kovien mahakipujen ja koholla olevien haima-arvojen vuoksi. Minulla ei kuitenkaan ollut haimatulehdusta. Mahani tähystettiin kolme kertaa ja suoleni kerran. Mitään ei löytynyt. Kokeilin gluteenitonta ruokaa, eikä se auttanut mitään. Vatsani oli kovasti turvoksissa, ja minulle kerrottiin, että minulla on mahakatarri. Lopulta mahani oli niin kipeä, että pystyin vain makaamaan sängyssä voihkien. Marssin paksun sairaskertomuspinon kanssa ystävän suosittelemalle yksityislääkärille, joka ehdotti luontaisesti gluteenitonta ruokavaliota. Se auttoi: kuumeilu loppui, samoin mahakivut. Sain myös jättää astmalääkkeet pois. En oikeastaan enää ihmettele, miksei tähystyksessä löydetty mitään: Sain kovat mahakivut niin pienistä hitusista vehnää, että se tuskin ehti tuhota suolen limakalvoja.
Suomen Terveysjärjestö STJRy
Voin siis pikkuisen paremmin, ja elämäni koki hyvän käänteen. Mahakivut ja astma olivat mennyttä. Menin naimisiin ja tulin raskaaksi. Raskausaika oli vaikea. Sain painoa lisää 5 kg kuukaudessa tasaisesti koko raskausajan. Jalkani olivat hyvin turvoksissa ja niitä särki. Lopulta aviomieheni marssi neuvolalääkärin vastaanotolle ja jyrähti, että minkähän suuruinen väsymys se mahtaa olla raskaana olevalle kohtuullista? Kokeet otettiin, ja sain tyroksiinilääkityksen. Masennukseni katosi saman tien eikä ole koskaan palannut.

Söin Tyroksiinia kiltisti 4 vuotta. En ollut masentunut, mutta silti kovin väsynyt ja uneton. Unettomuuteen sain mirtatsapiinia ja melatoniinia. Jalkojani ja selkääni särki kovasti, ranteeni olivat paketissa vihlomisen vuoksi. Korviani ja hampaita vihloi. Korvissa tinnitti. Iho, limakalvot ja silmät olivat hyvin kuivat.

Taas ystävät tulivat hätiin. He kertoivat, että on yksityislääkäreitä, jotka osaavat hoitaa vajaatoimintaa. Hyvä yksityislääkäri kokeili ensin nostaa ja laskea tyroksiiniannostani. Siitä ei ollut mitään apua. Sitten sain kokeilla eläinperäistä lääkitystä. Ällistykseni oli suuri, kun väsymys, josta olin kärsinyt jo 15 vuoden ajan, lähti pois. Samoin loppui ranteiden, korvien ja hampaiden vihlominen sekä 20 vuotta kestänyt jalkasärky. Mikä uskomattominta, myös melukuulovaurion tuloksena syntynyt tinnitus katosi. Myös ylimääräiset rasvat katosivat vyötäröltä. En voinut välttyä ajatukselta, että mitäs jos olisin saanut tämän lääkityksen jo 20 vuotta aiemmin...

Pääsin myös perusteellisiin tutkimuksiin, joissa minulta löytyi keskittymishäiriö ADD. Sain siihenkin lääkityksen.

Vielä oli jäljellä yksi ongelma: unettomuus. Lääkärit eivät keksineet parempia hoitomuotoja kuin mirtatsapiini ja melatoniini. Niillä uniongelmani itse asiassa vain paheni. Kävin jopa univalmennuksen. Siitäkään ei ollut apua. Taas ystävät tulivat hätiin. He neuvoivat paikan, jossa tutkitaan mm. hivenravintoainetasoja. Tutkimuksissa paljastui monenlaisia asioita. Kropassani oli puutetta miltei kaikista hiven- ja kivennäisravintoaineista, paitsi kupariarvot olivat ihan katossa. Lisämunuaiseni olivat paitsi ihan väsyksissä, myös ylistressaantuneet - eli kävivät siis ylikierroksilla. Univalmentajalle terveisiä, että jos asiakkaalla on kilpirauhasen vajaatoiminta ja paha uniongelma, niin syy saattaa löytyy lisämunuaishorminien epätasapainosta.

En ole vieläkään ihan terve. Hyvin matalat rauta-arvoni voivat aiheutua unettomuuteen syömästäni lääkkeestä, mirtatsapiinista. Lisämunuaishormonien epätasapainoa hoidetaan edelleen. Vatsani turvotus on todennäköisesti johtunut suolahapon puutoksesta, joten sitä on hoidettu suolahappolisällä. Mahan vähähappoisuus on hyvin yleinen ongelma kilpirauhaspotilailla.

Mietin sitä, hidastiko diagnosoimaton ADD hoidon saamista kilpirauhasen vajaatoimintaan ja aiheuttivatko ADD-oireet sen, että oireeni tulkittiin aina psykiatrisen eikä kliinisen viitekehyksen kautta, ja yritettiin hoitaa sen mukaan?

Sille tosin ei mahda mitään, että kilpirauhasarvoni olivat tutkittaessa viitteiden rajoissa. Mutta jos tutkiva lääkäri olisi ollut vanhan ajan hyvä lääkäri, joka kysellen tutkii, mitä kaikkia fyysisiä oireita potilaalla on, niin minulta olisi löytynyt kolmisenkymmentä vajaatoiminnan oiretta jo hyvin varhaisessa vaiheessa tätä sairaskertomusta.

Vaikka oireeni ja sairauteni on tutkittu ja hoidettu täsmälleen oikeassa järjestyksessä, niin silti tuntuu ihan kohtuuttomalta, että tähän on kulutettu 20 vuotta nuoren ihmisen parasta työikää. Jos minut olisi hoidettu alunperinkin sillä hoidolla, jota tällä hetkellä saan, olisin varmasti kuntoutunut takaisin työelämään muutamassa viikossa. Tämän hoitamattomatta jättämisen takia on siis menetetty aika paljon yhteiskunnan verovaroja. Olen edelleenkin, 46-vuotiaana vasta matkalla täysipäiväiseksi veronmaksajaksi.

 

Lähde: jalkeilla.blogspot.fi

 Nina Saine, diplomiravintoneuvoja ja STJ ry hallituksen jäsen

Vuoden ruusu saaja valittu

Suomen terveysjärjestö vuoden ruusu

Turvallinen valinta

turvallinen valinta

Suomen Terveysjärjestö STJry, Yrjönkatu 15, 28100 PORI, toimisto [at] stjry.fi p. 044  355 8540